Hyvää tekijänoikeuden päivää ei ihan kaikille?
Tänään vietetään Maailman henkisen omaisuuden päivää ja radiossa kuulin juuri Lauri Kairan, tekijänoikeusjärjestön puhemiehen, perusteluja sille miksi musiikin luvattomasta jakelusta pitää määrätä järjettömiä korvaussummia ja miksi hyvitys- eli laitemaksu pitäisi ulottaa kaikkiin mahdollisiin fyysisiin tallennusvälineisiin. Kaikkea perusteltiin tekijän ja artistin toimeentulolla. Sitä kuunnellessa tuli mieleen, että suurinta porua asiasta pitävät kuitenkin viihdeyhtiöt (jakelun puolesta) ja tekijänoikeusjärjestöt (tallennusmaksuista). Heidän rahantulonsahan on näistä kiinni. Levy-yhtiö päättää, paljonko tekijä saa tallennemyynnistä ja tekijänoikeusjärjestö taas jakaa laitemaksut omilla perusteillaan, ja ottaa osan kuluihinsa. Esim. Teoston v.2012 toimintakertomuksen mukaan hyvitysmaksua kerättiin 7,1 miljoonaa euroa mistä jaettiin tekijöille järjestöjen kautta 3,3 miljoonaa ja yleishyödyllisiin tarkoituksiin (mm.. ESEK, AVEK, Kuurojen Liitto) 2,5 miljoonaa. Ilmeisesti Teoston omiin menoihin käytettiin tästä siis yli miljoona euroa?Ei ne pienet menot vaan ne suuret tulot
Spotify on levy-yhtiöille samanlainen vapaasti lypsettävä raha-automaatti kuin hyvitysmaksu tekijänoikeusjärjestölle: rahaa tulee ei-mistään, sen hankinta on täysin vailla riskiä ja sen voi kuluttaa ja jaella miten huvittaa. Esim. Hans Handgraaf selvittää hyvin blogissaan, miten Spotifyn rahankertyminen ja jako tapahtuu. Levy-yhtiöt, kuten Universal, Sony ja EMI omistavat yhdessä enemmistön Spotifysta ja saavat musiikkinsa jakelukorvauksista siellä aina takuuvarmalla sopimuksella leijonanosan. Tästä sekä ylijäämästä jaetaan osa kohdennetusti säveltäjille ja esittäjille. Jos Spotify-korvaukset ovat naurettavan pieniä, kuten viime vuosina on paljon puhuttu, pitäisi katse kääntää korvausten jakotapaan.Miksi emme osta musiikkiamme musiikkiliikkeestä vinyylilevyllä?
Musiikki on ykkössijalla tekijänoikeusrikoksista ja laittomasta lataamisesta puhuttaessa. Sen jakelussa on nopea ja helppo kanava erittäin tärkeä, enemmän kuin vaikkapa tietokoneohjelmien tai elokuvien kanssa. Elokuvia ei ole mielekästä ladata kymmenittäin kerralla kun niiden katseluun pitää käyttää erikseen aikaa. Musiikki sen sijaan voi soida taustalla tai korvanapeissa muun elämisen ohessa. Tietokoneohjelman asennus ja käyttö vie taas aikaa, ja ohjelmat vanhenevat. Musiikki ei vanhene eikä sen käyttö vaadi tuntien istumista koneen äärellä. Siksipä sen hankkiminen isoissa erissä - jonkin artistin koko tuotanto, satoja kappaleita tai kymmeniä albumeja - onkin mielekästä. Tämä on syy - arvelisin - miksi musiikinjakelu vertaisverkoissa on niin suosittua. Tämä olisi syytä kääntää tekijöiden voitoksi. Nyt musiikkiteollisuus haukkaa melkoisen osan musiikin myyntituotoista, ja tekijänoikeuskorvauksia ei taas voi ulottaa vertaisjakeluun. Oikeudenkäynneillä ja valtavilla korvauksilla yksittäisiltä lataajilta ei tulla keräämään tarpeeksi rahaa jotta siitä muodostuisi tulonlähdettä tekijöille - toiminta on niin moraalitonta ja yleisen oikeustajun vastaista (kuuluisimpana esimerkkinä Chisugate) että sen jatkaminen vie musiikin tekijöiltä ja jakelijoilta kansalaisten luottamuksen.Rahat pois piraateilta ja mainostajilta kuuntelijoiden sijaan!
Tekijänoikeuslakia tulisi muuttaa sellaiseksi, että se vastaa nykytodellisuutta. Osittain tähän pyritään kansalaisaloitteella, kts. Avoin Ministeriö, mutta tavoite siinäkin on liian matalalla. Nykyiset tekijänoikeuslait on mietitty aikana, jolloin musiikin tallennus ja jakelu vaativat raskaan ja kalliin koneiston ja se taas katteekseen rahaa. Savikiekkoja ei kopioitu kotona pöydän ääressä kädenkäänteessä eikä jaeltu kymmenille tai sadoille tutuille yhdellä ranneliikkeellä. Jos ihmiset halusivat jakaa musiikkia keskenään, he kokoontuivat kuuntelemaan ja soittamaan sitä tai, 1970-luvulta alkaen, kopioivat sitä suhisevalta C-kasetilta toiselle hitaasti ja vaivalloisesti. Nyt on toisin: voin kuunteluttaa minkä tahansa mieleen juolahtavan kappaleen sosiaalisen median, www-sivun tai vertaisverkkojakelun avulla kenellä tahansa tietoliikenneyhteyden omaavalla ihmisellä. Ongelma tästä tulee, kun massajakelua aletaan harrastaa kaupallisella intressillä. Nimittäin, kuten vanha levyjen prässäys ja kauppoihin kuljetus -koneisto, myös nettijakelu vaatii suuressa mittakaavassa toimiakseen infrastruktuuria: palvelimia, kuituyhteyksiä ja teknistä henkilökuntaa. Niinpä Pirate Bay ja MegaUpload ja muut jakelupalvelut keräävät rahaa toimintansa ylläpitoon mainoksilla, ja hyvin pian tämä kääntyykin samalla tavoin ympäri kuin kävi levyteollisuudelle: jakelusta ja rahan ansainnasta tulee ensisijainen tavoite, ja musiikista vain väline sen edistämiseen. SIIS - nämä tahot pitää saada maksamaan tekijöillekin. Taviskuluttajat sen sijaan eivät tienaa senttiäkään jakelemalla esim. Chisun uutta levyä, joten hemmetissä ei heidän tarvitse siitä maksaakaan. Tässä jakelussa nimittäin on kyse samasta musiikin yhteisöllisestä jakamisesta ja uuden musiikin löytämisestä kuin yhteissoitossa, kokoontumisessa kuuntelemaan levyjä jonkun olohuoneeseen, kasettien kopioinnissa tai ulkomaisten radioasemien musiikkiohjelmien tallentamisessa radion kaiuttimen edestä mikrofonilla kelanauhalle. Mittakaava vain on suurempi.
Tekijät, hylätkää pelkonne ja irtisanoutukaa riistäjien kieroiluista
Musiikki on tehty levitettäväksi. Pöytälaatikkosäveltäjät ja suihkusopraanot ovat erikseen - muuten jokainen, joka musiikkia maailmaan tuottaa, tekee sen saadakseen sen muidenkin korviin kuin omiinsa. Nykytekniikka tarjoaa mahdollisuuden tehdä se nopeasti ja laajalti. Tätä mahdollisuutta tulee käyttää, eikä pelätä ja vihata sitä. Musiikin tekijät siis - säveltäjät, sanoittajat, soittajat, laulajat, jopa (!) tuottajat - saisivat antaa luvan levittää materiaaliaan vapaasti kunhan tekijä mainitaan, teosta ei muuteta ja toiminnasta kertyneestä rahasta tilitetään tekijälle esim. 25% tai 33% tai 99%, tai miten sovitaan. Tällainen tekijänoikeus vastaisi todellisuuden vaatimuksia. Tämä myös veisi nykymuotoisen levyteollisuuden hautaan jonka kaivajana se itse on ollut, mutta musiikin tekijät ja rakastajat saisivat uuden, rikkaamman ja vapaamman elämän. Tekijäoikeusjärjestötkin voisivat keskittyä olennaiseen: vahtimaan tahoja jotka tienaavat toisen työllä ja luovuudella, eli mainoksia ja tallennustilaa myyviä jakeluorganisaatioita.
P.S. Kuulin juuri radiosta Universalin ja Sonyn Suomen-pomojen haastatteluita liittyen Justin Bieberin Suomen-keikkaan ja netin käyttöön artistien uran vauhdittamisessa. Molemmat puhuivat netistä kuin se olisi vain yksi ilmainen mainoskanava lisää heidän CD- ja keikkamyyntituotteelleen. Näissä möhköfanttiyhtiöissä ollaan ilmeisesti pissi sukanvarressa netin todellisen mahdollisuuden kanssa: musiikin jakelun ilman levy-yhtiöiden kanavia. Ennen pitkää saamme vielä musiikkia ilman dinosaurusfirmojen välistävetoa, ja raha siitä menee - sikariportaiden ja pikkupomojen taskujen ja Levin reissujen sijasta - tekijöille. Parempaa henkisen omaisuuden päivää odotellessa siis toivotan hyvää loppuelämää melkein kaikille!
